Säämingin Pääskylahden saviastia – kivikauden ikoninen esine

Kadettikoulun harjoitusleirin tapahtumat oli raportoitu sotilaallisen tarkasti aina löytöhetken kellonaikaa myöten. Raportista käy ilmi, että kadetit olivat havainneet maata kaivaessaan useiden saviastiapalojen olleen pystyasennossa eli ruukut ovat olleet joko hiukan maahan kaivettuja tai sitten ne ovat jääneet alassuin asuinpaikalle.

Pääskylahden saviastioiden löytöpaikan tarkastaminen ja pienimuotoisen koetutkimuksen tekeminen merkittiin Muinaistieteellisen toimikunnan kesän 1927 ohjelmaan. Tehtävän sai hoitaakseen Nils Cleve, joka kesäkuussa 1927 suoritti Pääskylahdessa arkeologiset tutkimukset. Cleve totesi koekaivausten tulosten perusteella, että asuinpaikka oli runsaslöytöinen, mutta melko pienialainen. Cleven tutkimuksissa esille tulleita saviastianpaloja saatettiin yhdistää edellisenä vuonna lähetettyihin palasiin ja koota lisää isoa saviastiaa.

Kadettikoulun puolelta Clevelle ilmaistiin, että ”kysymyksessä oleva asuinpaikka on kovin pioneeriharjoitusten tiellä, jonka tähden koulu olisi kiitollinen, jos asuinpaikan jäljellä olevan osan tutkimukset lähimmässä tulevaisuudessa tulisivat loppuun suoritetuiksi.” Cleve esitti Pääskylahden asuinpaikan jatkotutkimuksia Muinaistieteellisen toimikunnan seuraavan kesän ohjelmaan asuinpaikan suuren tieteellisen arvon johdosta, mutta myös siksi, että hän oli hyvin huolestunut asuinpaikkalöytöjen säilymisestä, koska pioneeritoiminnan johdosta ”muutamien vuosien kuluttua on kaunis mäki täydellisesti rikki kuokittu ja läpeensä kaivettu”. Kesällä 1929 Aarne Europaeus tutki jäljellä olleen osan eli noin 90 m² asuinpaikkaa.

Sekä Clevelle että Europaeukselle oli erittäin tärkeää saada selvitettyä asuinpaikan korkeus suhteessa Suursaimaan eli ennen Vuoksen puhkeamista olleeseen rantakorkeuteen. Aaro Hellaakoski oli vuonna 1922 määrittänyt muinaisen Saimaan rantakorkeuden Savonlinnan alueella 84 ja 85 metrin välille. Koska Pääskylahden asuinpaikan alimmat löydöt olivat tulleet esille 86,50 m:n korkeudelta, voitiin todeta, että asuinpaikka oli Suursaimaan rantaviivan aikainen.

Säämingin Pääskylahden kookas ruukku lienee maamme eniten kuvattu kampakeraaminen saviastia. Astian koristelu koostuu vaakasuorista kuoppa- ja kampaleimavyöhykkeistä ja se on tyypillistä kampakeramiikkaa ja ajoittuu 3900–3400 eKr.

Kampakeraamiset saviastiat tehtiin noin 5 cm:n levyisistä savivöistä tai renkaista niin sanottua vyöhyketekniikkaa käyttäen. Savivyöt liitettiin toisiinsa siten, että vyön alareunaan tehty uurre sijoitettiin edellisen vyön ohennetun reunan päälle. Tämän jälkeen liitoskohdat tasoitettiin niin sisä- kuin ulkopuolelta. Kivikaudella saveen on sekoitettu sideaineeksi esimerkiksi hiekkaa , kvartsi- tai maasälpärouhetta, murskattuja palaneita luita, asbestia tai muita aineita, jotka lisäsivät saviastioiden lujuutta.

Saviastian poltto on tapahtunut avotulella, jonka johdosta poltossa käytetty lämpötila on ollut alhainen, noin 400 °C tienoilla. Tässä lämpötilassa saviastian pinta kovettuu, mutta seinämän sisäosat jäävät pintaa hauraammiksi. Kampakeraamiset astiat eivät siksi sopineet nestemäisten aineiden säilyttämiseen. Pääskylahden astian tilavuus on ollut noin 40 litraa ja sen on arveltu olleen jonkinlainen varastoruukku.