Kartanomuseoiden viisi vuosikymmentä

Louhisaari

Museoammattilaiset joutuivat valtavan ja uudenlaisen tehtävän eteen, kun marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsasvaltuuskunta 1961 siirsi Louhisaaren linnan valtion omistukseen ja edelleen muinaistieteelliselle toimikunnalle restauroitavaksi ja yleisölle avattavaksi. Lahjoittaja näki kartanon ennen muuta marsalkka Mannerheimin syntymäkotina ja lapsuuden maisemana, mutta Louhisaarella on syvempi asema Suomen historiassa. Louhisaari on avain valtakunnan huipulla kahdensadan vuoden aikana toimineen Flemingin mahtisuvun merkitykseen ja autonomisen Suomen politiikkaan vaikuttaneen Mannerheim-suvun historiaan 1800-luvulla.

Louhisaari hollantilaista barokkia edustavine kunniapihoineen on 1600-luvun merkittävin teos Suomessa. Sen museoinnissa päädyttiin ratkaisuun, jolla voitiin elävöittää kolmen vuosisadan asumiskulttuuria. Vanhinta kerrostumaa 1650-luvulta on nähtävissä ensimmäisen kerroksen linnantuvissa ja ylimmässä kerroksessa, linnan arvokkaimmissa tiloissa. Portaikko, juhlasali, herrainkamari ja iso makuukamari kattomaalauksineen, ovineen ja seinäkäsittelyineen, museokalustuksineen ja tummine väreineen on paras Suomessa nähtävissä oleva esimerkki suurvaltakauden ylimystön edustustiloista. Toiseen kerrokseen on keskittynyt varsinainen asuminen, ja huonekaluineen, seinämaalauksineen ja muotokuvineen se kuvastaa 1700-luvun rokokooihanteita ja 1800-luvun muotien muutoksia.

Louhisaaren seuralaiseksi tuli 1970 avattu 1700-luvun loppupuolta edustava Pukkilan kartano Piikkiössä. Sen restaurointi ja sisustaminen museoksi oli toimikunnan tutkijoiden ja konservaattoreiden suurenmoinen taidonnäyte. Pukkilan huoneissa kukki rokokoon ja kustavilaisuuden kepeys ja sen päätyyn muokatussa keittiöpuutarhassa hyödyn aikakauden henki.

Tyylihistorian janalla seuraavaa vaihetta, klassismin selkeyttä, tulivat edustamaan jo 1950-luvun lopulla restauroitu Anjalan kartano ja uusia restaurointi-ideaaleja toteuttanut Frugård eli Mäntsälän Alikartano. Anjalan kartanolla on huomattava asema valtiollisessa historiassa ja arkkitehtuurihistorian taitekohdassa. Frugårdin historian merkittävyys liittyy valovoimaiseen Nordenskiöld-sukuun. Museona Frugård kunnioittaa sen suojissa syntyneen ja kasvaneen, kansainvälisesti huomattavimman ja monipuolisimman suomalaissyntyisen tiedemiehen, Adolf Erik Nordenskiöldin muistoa.

Rannikon tuntumaan keskittyneen kartanovyöhykkeen vastapainoksi avattiin 1966 itärajalla Parikkalassa Koitsanlahti, jonka roolina oli edustaa Vanhan Suomen lahjoitusmaahistoriaa. Itähämäläisen maa-aatelin kartanoelämään oli voitu kurkistaa jo 1920-luvulta lähtien von Heideman-suvun kotikartanossa Urajärvellä. Kartano wagneriaanisine puistoineen kasvatti kartanomuseoketjua siirtyessään 1987 Museoviraston haltuun.

Maaseudun säätyläiskulttuurin muodostajia ovat olleet kartanoiden lisäksi papiston ja upseerien virkatalot, kartanoihin verrattavat mallit maaseudun rakentajille. Pappila-arkkitehtuurin ehdottomaan yläluokkaan kuulunut Ruoveden Pyynikkilän pappila restauroitiin yksityisen lahjoituksen turvin maastamme puuttuvaksi pappilamuseoksi. Toiveen poltti maan tasalle kuitenkin työn viimeistelyvaiheessa 1976 syttynyt tuli. Kruunun rakentama Kuusiston kartano, Ruotsin suomenpuoleisen armeijan komentajan virkatalo on peräisin 1700-luvun alun karoliinisesta vaiheesta, jonka edustajia maassamme on vain aniharva. Kartano nivoutuu historiallisesti ja maisemallisesti keskiaikaisen piispanlinnan muinaisjäännökseen.

Valtaosa maaseudun rakennuskulttuuria liittyy talonpoikaissäätyyn. Ilman sen edustajia kuva historiasta olisi jäänyt vajaaksi. Museoviraston aktiivisella työllä saatiin yleisön nähtäviksi eteläpohjalaista komeutta Yli-Lauroselan talonpoikaismuseossa Ilmajoella, itäsuomalainen hyvinvoiva maatila Lyytikkälä Suomenniemellä ja tervaa kuljettaneen Oulujoen varren Lamminaho monine rakennuksineen Vaalassa.