Pohjois-Savon luoteisnurkassa Kiuruvedellä asui esineen löytöaikaan vuonna 1930 useita historiasta kiinnostuneita ihmisiä, joista keskeisimpänä ”Museo-Paavo” Ruotsalainen, Kiuruveden museon perustaja. Useissa luottamustehtävissä toimineen Ruotsalaisen käsien kautta lienee kulkenut monia kiviesineitä, joita 1900-luvun alun suurissa pellonraivauksissa löydettiin. Pellosta löytyi kourutalttakin. Kiuruvesijärven itärannalla, kirkonkylää vastapäätä sijaitsevan Lehtokaarre-nimisen tilan omisti tuolloin Kymin Osakeyhtiö. Tilaa isännöi piirityönjohtaja Kustaa Rönkkö, jolla oli työmiehenä Kalle Kämäräinen. Kämäräinen oli kyntämässä tilan riihi- tai rantapeltoa kun hänen silmiinsä osui erikoisen mallinen esine.

Mikäli löytövuodeksi mainittu 1930 pitää paikkaansa, emme tiedä missä esine on ollut seuraavat 4 vuotta. Toki Kiuruvedeltä on Helsingissä käyty monesti tuonakin aikana. Olihan löytäjän kaima, maanviljelijä Kalle Kämäräinen maalaisliiton kansanedustajana vuodesta 1930 lähtien. Ehkä kourutaltta koristi Lehtokaarteen tupaa tai oli Museo-Paavon hallussa. Se on kuitenkin varmaa, että esinettä on pidetty hyvin ja arvostavasti, koska siinä ei ole naarmuja tai lohkeamia.

Kansallismuseon kokoelmiin kourutaltta otettiin 31.8.1934 ja se sai pääluettelossa numeron KM 9914. Kirjauksessa on pieni yksityiskohta, jonka voi ajatella liittyvän esineen erityisyyteen – nimittäin tarkka kellonaika 9:35, jolloin esine on kirjattu osaksi kansalliskokoelmaa. Muista lähiaikoina tehdyistä kirjauksista kellonaikaa ei löydy. Esine oli lahjoitus, ja sen toimitti Kansallismuseoon tuona aamuna Kiuruveden apteekkari Bernt Emil Forsblom. Muinaistieteellisen toimikunnan kysymyslehden, jossa kyseltiin tietoja esineen löytymisestä, hän oli allekirjoittanut edellisenä päivänä Kiuruvedellä.

Esineen otti vastaan esihistoriallisen osaston intendentti Sakari Pälsi. Luettelosivun marginaaliin on esineestä piirretty, mahdollisesti Pälsin toimesta, yksinkertainen ääriviivapiirustus ja toiseen marginaaliin on myöhemmin kirjoitettu ”näytteillä” tiedoksi siitä, että kourutaltta oli asetettu yleisön nähtäväksi. Kansallismuseon esihistorian näyttely on ollut esineen sijoituspaikka vuoteen 2016 asti. Se oli ensimmäistä kertaa esillä löytömaakunnassaan, Kuopion museossa, kun Kansallismuseon esihistoriannäyttely uusittiin. Pohjois-Savon vierailu poiki useita lehti- ja radiojuttuja. Kiuruvedeltäkin, 120 km päästä, kourutalttaa tultiin katsomaan ihan varta vasten.

Lehtokaarteen peltoja on esineen löytymisen jälkeen kävellyt useampikin arkeologi. Mitään muuta kivikautiseen toimintaan liittyvää niistä ei ole löytynyt, joten meillä on vain esineen itsensä kertoma tarina. Kivi, josta se on tehty, osoittaa todennäköisen lähtöalueen Äänisjärven länsirannalla. Erittäin korkealaatuista Äänisen viherliusketta esiintyy Petroskoin seudulla.

Esine on hyvin taitavasti tehty ollen kivikautisen kivisepän mestarinäyte. Äänisen kivisepät erikoistuivat työstämään viherliusketta, joten kourutaltta on hyvin todennäköisesti valmistettu siellä ja kulkenut nykyisen Suomen alueelle kauppiaiden välityksellä. Käyttöesineeksi sitä tuskin on tehty silloin tuhansia vuosia sitten vaan se on ollut arvoesine. Ehkä se oli kallisarvoinen lahja, joka syystä tai toisesta joutui Kiuruvesijärven rantaan ja makasi siellä kunnes auran terä nosti se näkyville.