Vrouw Maria – Miten hollantilaisesta kauppa-aluksesta tuli osa Suomen historiaa?

Ulkomaisesta kauppa-aluksesta tuli myös osa Suomen historiaa meripelastuksen ja haaksirikon selvittämisen myötä vuonna 1771, sitten uudelleen noin kaksi sataa vuotta uppoamisen jälkeen, kun Christian Ahlström löysi erääseen toiseen hylkyyn liittyvien arkistotutkimusten myötä laivuri Reynoud Lourensin aluksen haaksirikkoon liittyviä asiakirjalähteitä. Hylky löytyi vuonna 1999 Rauno Koivusaaren johtaman etsintäryhmän toimesta.  

Laivuri Raynoud Lourensin kipparoima alus ”Vrouw Maria” lähti kotisatamastaan Amsterdamista 5.9.1771 kohti Pietaria ruuma täynnä kaupungin porvareille ja aatelisille tarkoitettua lastitavaraa. Tässä ei sinänsä ollut mitään poikkeuksellista, sillä Pietarin perustaminen vuonna 1703 ja Venäjän luonnonvarat olivat tehneet Suomenlahden pohjukasta tärkeän kauppasataman.  

Ensi alkuun laivat purjehtivat usein pelkässä painolastissa, mutta kaupungin asukkaiden tarpeiden kasvaessa laivat olivat myös Pietariin mennessä täynnä. Sokeria ja muita siirtomaista rahdattuja tuotteita saattoi olla tonneittain, ja ne ilmoitettiin Juutinrauman tullissa kohtuullisen tarkasti, vaikka salakuljetus olikin yleistä. Tullitileistä kuitenkin selviää, että usein näiden kelluvien tavarataivaiden lastin joukossa oli usein sekalaista kauppakamaa, jonka tullausarvo oli huomattavan korkea.  

Vrouw Marian kohdalla tilanne oli jopa poikkeuksellinen: Venäjän keisarinna Katariina Suuri kilpaili Saksan hallitsijan kanssa taidekokoelmien määrässä ja laadussa, ja oli onnistunut hankkimaan asiamiestensä avulla hollantilaisen taidekeräilijä Gerrit Braamcampin kokoelmiin kuuluneita Hollannin kultakauden aikaisia maalauksia. Osa huutokaupasta ostetuista taideaarteista lastattiin Vrouw Mariaan kohtalokkain seurauksin.  

Haaksirikosta vakuutusilmoitukseen

Tanskan Juutinrauman tulliasiakirjojen mukaan laivan kapteeni tullasi lastin 23.9.1771. Saavuttuaan pohjoiselle Itämerelle laiva eksyi syysmyrskyssä Suomen rannikolle, osui kariin ja haaksirikkoutui Nauvon ulkosaaristossa illalla 3.10.1771 miehistön rukoushetken aikana. Seuraavien päivien aikana laivan miehistö ja paikalle tulleet saaristolaiset yrittivät pelastaa pumppaamalla vettä pois ja purkamalla sen lastia. Vrouw Maria pysyi pinnalla viisi päivää, mutta miehistön ja saaristolaisten tullessa jatkamaan pelastustöitä 9.10.1771 alus oli vajonnut meren syliin. Aluksen miehistö ja pelastettu lastitavara kuljetettiin Turkuun ja laivan kapteeni Reynoud Lourens teki tapahtumasta meriselityksen. Osa pelastetusta lastista kuljetettiin vastoin pelastuskomppanian käytäntöjä Venäjälle ja päällikön omissa nimissä oleva lastitavara sekä laivan irtaimistoa myytiin Turussa huutokaupalla.  

Haaksirikon jälkeen alkanut hylyn etsintää ja arvokkaan lastin pelastamista koskeva diplomaattinen kirjeenvaihto hiipui vuonna 1772, kun Suomen ulkosaaristossa toiminut sukelluskomissaari totesi raportissaan hylyn löytymisen toivottomaksi. Jopa itse filosofi Voltaire pahoitteli keisarinnalle taideteosten menetystä heidän kirjeenvaihdossaan tapahtuman jälkeen. Vrouw Marian päällikkö sen sijaan jatkoi Itämeren purjehduksia uudella aluksella ainakin joitakin vuosia Juutinrauman tulliasiakirjoista päätellen ja menetetyn laivan ja sen lastin omistajat saivat osan omaisuudestaan takaisin vakuutuskorvausten muodossa.

Arkistolöydöistä etsintöihin

Vrouw Marian haaksirikko pulpahti uudelleen pintaan, kun Christian Ahlström löysi sitä koskevia tietoja Juutinrauman tullitilien arkistosta 1970-luvun alussa etsiessään johtolankoja Borstö I -hylyn identifioimiseksi. Museovirastoa edeltäneen Muinaistieteellisen toimikunnan Merihistorian toimiston päällikkö Christoffer Ericsson olisi halunnut käynnistää Vrouw Marian etsinnät vuonna 1973, mutta hanke epäonnistui varojen puuttuessa. Siitä lähtien tämä laiva on kuitenkin kiehtonut sukeltajia, meriarkeologeja ja historian tutkijoita, ja sen tarina on myös kansainvälisesti tunnettu.  

Vrouw Marian etsinnät käynnistettiin uudelleen vuonna 1998. Hylky löytyi vuonna 1999 viistokaikuoperaattori Rauno Koivusaaren, Pro Vrouw Maria -yhdistyksen ja Christian Ahlströmin yhteistyön tuloksena. Hylky lepää kölillään meren pohjassa noin 41 metrin syvyydessä. Vrouw Maria on erittäin hyvin säilynyt, sen runko on lähes ehjä ja mastojen alimmat osat ovat edelleen pystyssä. Hylyn tutkimuksissa ei ole havaittu kadonneita maalauksia, mutta ruumassa on edelleen paljon lastitavaraa. 

Hylkyä on tutkittu Museoviraston toimesta vuodesta 2000 alkaen. Ensi alkuun tutkimuksia rahoitettiin Suomen merimuseon tuki ry:n kanavoimalla rahoituksella, kunnes Suomen merimuseossa käynnistettiin 2000-luvun alun mittakaavassa laaja kansainvälinen hanke MoSS (Monitoring, Safeguarding and Visualizing North European Shipwreck Sites) Euroopan Unionin Kulttuuri 2000-ohjelman rahoituksen tuella. Vrouw Maria oli yksi hankkeen tutkimuskohteista. Hankkeen jälkeen hylyn tulevaisuudesta tehtiin laaja selvitys eri vaihtoehtoineen.

Hylky tutuksi ja suojelluksi

Muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö rahoitti Vrouw Maria veden alla -hankkeen, jonka tarkoituksena oli muun muassa parantaa hylyn saavutettavuutta ja tutkia hylkyä eri näkökulmista sen löytöpaikalla. Hylyllä tehty tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että Itämeri on todella ainutlaatuinen hylkyjen säilymisen suhteen, ja että Vrouw Maria on erityinen hylky 1700-luvun kauppamerenkulun edustajana. Hyvin säilynyt hylky tarjoaa lukemattoman määrän erilaisia tutkimuspolkuja laivanrakennuksesta siirtomaakauppaan ja myös hylkyjen säilymiseen. Ihmisten kulutuskäyttäytymiseen liittyvät ilmiöt, orjuus ja maaperän köyhtyminen muiden muassa tupakan ja väriaineiden viljelyn takia ovat olleet olemassa Vrouw Maria aikana ja ne ovat linkitettävissä nykypäivään.  

Itämeren olosuhteita hylkyjen säilyttäjänä kuvannee hyvin se, että vuoden 2011 kenttätöiden yhteydessä löytyi edelleen silmin tunnistettavia kahvipapuja, viinirypäleitä, joissa oli vielä hedelmälihaa jäljellä sekä väriaineita, joista esimerkiksi indigo olisi edelleen käyttökelpoista. Olosuhteet hylyllä ovat varsin hyvät, vaikka hajoamisprosessit toki ovatkin eteneviä. Toivottavaa on, että vesien lämpötila ei ilmastonmuutoksen myötä nouse. Jos näin käy, myös hylkyjen tuhoutuminen kiihtyy.  

Jotta hylky säilyisi mahdollisimman koskemattomana, löytöpaikan ympärille on perustettu suoja-alue. Aika ajoin sen nostaminen nousee kysymyksissä esille. Itämeressä on lukuisia hyvin säilyneitä hylkyjä, jotka vielä odottavat tutkimusta ja siksikin niiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on vaikeaa. Joka tapauksessa Vrouw Marian löytymisellä on iso merkitys historian ja arkeologian lähteenä sekä meriarkeologisen tutkimuksen kehittymiselle. Yhtenä merkittävänä etappina Vrouw Maria-aluksen elinkaaressa voidaan pitää hylystä tehdyn virtuaalisimulaation voittamaa Europa Nostra -kunniamainintaa. Simulaatio on edistysaskel hylyn saavutettavuuden ja visualisoimisen saralla.