Yksityiskohta seinämän kolmiopäisistä hahmoista ja liikkeessä olevasta sarvipäisestä hahmosta. Kuva: Ismo Luukkonen, Museovirasto.
Värikallion maalaukset löytyivät vuonna 1977. Kevättalvella hiihtoretkellä olleet Leena Mäkelä ja Juha Rossi kiinnittivät huomiota kallioseinämän punaiseen väriin ja siinä selvästi erotettaviin kuvioihin. Kallion poikkeuksellisen punertava väri on antanut paikalle nimenkin, Värikallio.
Värikallion kalliomaalaus sijaitsee Suomen itsenäisyyden juhlavuoden Hossan kansallispuistossa kapean Somerjärven itäpään pohjoisrannan kallioseinämässä. Kansallispuiston alueelle sijoittuu myös Värikalliolta noin 3,5 km päässä Kuusamon puolella sijaitseva Julman Ölkyn kalliomaalaus. Nämä ovat maamme pohjoisimmat kalliomaalaukset. Värikallio on yksi maamme suurista kalliomaalauksista. Muita useita kymmeniä kuvioita sisältäviä maalauksia ovat Ristiinan Astuvansalmi ja Laukaan Saraakallio.
Värikalliota talvella jäätä myöten lähestyttäessä havaitsee ensiksi voimakkaan punaisia värisävyjä ja aivan kuin suuren hahmon, jolla on kädet ylöspäin kohotettuina. Vasta lähempää erottaa erilaisia muita maalauskuvioita. Maalaus on tehty suoraan veteen putoavaan kallioseinämään noin 10,5 metrin pituiselle alueelle. Alimmat seinämän kuviot ovat vain noin 20 cm vedenpinnan yläpuolella ja ylimmät 2,5 metrin korkeudella veden pinnasta.
Suomussalmen Värikallion koko kalliomaalausseinämästä tehty yhdistelmäkuva. Kuva: Ismo Luukkonen, Museovirasto, (AKDG669:1).
Seinämästä on tunnistettu yli 60 maalauskuviota. Näyttävimpiä ovat neljä kolmiopäistä ihmishahmoa, joille on maalattu kädet, vartalo ja jalat sekä hahmoteltu kasvoihin silmät ja nenä. Kuviot ovat vierekkäin seinämän keskiosassa. Seinämässä on lisäksi kaksi kolmiopäistä kasvokuvaa, joille lienee kuvattu myös sarvet. Kolmiopäiset ihmiskuviot ovat hyvin harvinaisia maamme kalliotaiteessa. Värikallion lisäksi niitä tunnetaan vain Kouvolan Valkealan Verlasta ja Mikkelin Ristiinan Uittamonsalmelta.
Kallioseinämässä kiinnittyy huomio myös sarvipäiseen, ikään kuin liikkeessä olevaan kokonaan punavärillä maalattuun hahmoon. Tämäkin kuvio löytyy seinämän keskiosasta. Värikalliolla on myös 14 pientä ihmiskuviota, joista osa on katkelmallisia ja osa on kuvattu päättöminä. Yksi hahmoista on mies ja yhdelle on kuvattu jalkaterät, mutta muuten ne eivät sisällä tarkkoja yksityiskohtia.
Värikallion yleisimpiä hahmoja ovat eläinkuviot. Osa niistä on maalattu vain ääriviivoin, mutta joukossa on myös muutamia kokonaan punavärillä maalattuja kuvioita. Maamme kalliomaalauksissa hirvieläimet on yleensä maalattu ääriviivoin. Seinämän yläosassa oleva suurin hirvikuvio on maalattu kokonaan punaisella. Nyt kuvio näkyy päättömänä, mutta aikoinaan sille lienee maalattu myös pää ja sarvet. Pää on kulunut lähes kokonaan näkymättömiin, mutta sarvet ovat vielä hahmotettavissa. Vaikka Värikallion eläinhahmot ovat pieniä, on niihin kuvattu harvinaisen paljon yksityiskohtia, muun muassa korvat on maalattu useimmille hirvikuvioille. Kaikkiaan seinämästä voidaan hahmottaa kolmisenkymmentä hirvieläintä.
Seinämän yläosassa oleva kaksoiseläin. Kuva: Ismo Luukkonen, Museovirasto.
Värikalliolle on ominaista myös kuvioiden ryhmittely. Muista kalliomaalauksista emme tunne esimerkiksi seinämää ylöspäin kiipeävää eläinjonoa. Ylöspäin suuntaavan eläinjonon keskellä on pieni, oikealle katsova eläin, joka on tulkittu maamme ainoaksi karhukuvioksi. Vaikka se on pituudeltaan vain 8 cm ja korkeudeltaan 6 cm, on siihen ilmeikkäästi saatu kuvattua eläimen kaareva selkä sekä jalkojen ominaispiirteitä.
Värikallion seinämästä on tunnistettu myös eläimen tassun kuvia sekä sisiliskoksi tai linnuiksi tulkittuja kuvioita. Ainutlaatuinen on myös seinämän yläreunassa oleva kaksoiseläinkuvio. Erikoinen on myös seinämän vasemmassa reunassa tiiviin eläinryhmän vasemmalla puolella oleva kolmen pisteen ryhmä.
Värikalliosta puuttuvat venekuvat, joita on kolmanneksi eniten maamme kalliomaalauksissa ihmis- ja eläinkuvioiden jälkeen.
Kalliomaalaukset voidaan liittää kivikauden ihmisten uskomusmaailmaan ja heidän henkiseen elämäänsä. Kuva-aiheissa on yhtymäkohtia pohjoisen havumetsävyöhykkeen pyyntikulttuurien šamanistiseen uskomusmaailmaan.
Kuvassa keskellä karhuksi tulkittu kuvio. Kuva: Ismo Luukkonen, Museovirasto.
Kuviot on tehty punamultamaalilla, jonka tarkkaa koostumusta ja valmistustapaa ei ole onnistuttu selvittämään. Maali on todennäköisesti valmistettu rautaoksidista kuumentamalla ja siihen on lisätty rasvaa, verta ja sideaineeksi ehkä linnun munia. Punamultakuviot ovat säilyneet niiden päälle muodostuneen piidioksidi- eli silikakalvon ansiosta. Suojaava, läpinäkyvä kalvo on syntynyt kalliopinnasta liuenneista mineraaleista.
Vedenpinnan korkeus on Värikalliolla pysynyt suurin piirtein samalla tasolla jääkauden jälkeisistä ajoista. Jatkosodan aikana vedenpinta Somerjärvessä oli normaalia korkeammalla, koska läheisen joen tammi (pato) oli jäänyt kiinni ja vedenpinta nousi niin paljon, että seinämän alimmat maalaukset olivat veden pinnan alapuolella. Koska vedenpinta on pysytellyt samalla tasolla vuosituhansia, ei maalausta voi ajoittaa maankohoamisilmiön avulla. Suurin osa maamme kalliomaalauksista on kampakeraamiselta ajalta, ajanjaksolta 5100–3200 eKr. Nuorimmat maalaukset saattavat ajoittua vuoden 1500 eKr. vaiheille.
Värikallion kalliomaalaukselle johtaa kansallispuistossa hyvin opastettu polku. Maalauksia pääsee katsomaan kallion edustalle rakennetulta sillalta.
Suomussalmen Värikallio ja kalliomaalausten katselua varten rakennettu silta ilmasta nähtynä. Kuva: Lentokuva Vallas Oy 2003. Museovirasto.
Kirjallisuus:
Huurre, M. 1992. Suomussalmi esihistoriallisella ajalla. Leipä luonnosta. Suomussalmen kymmenen vuosituhatta. Keuruu, s. 37–39.
Kivikäs, P. 1995. Kalliomaalaukset – muinainen kuva-arkisto. Jyväskylä, s. 87–102, 298.
Kivikäs, P. 1997. Kalliomaalausten kuvamaailma. Jyväskylä, s. 22–23, 32, 38, 48, 54–57.
Kivikäs, P. 2005. Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä, s. 78–83.
Kivikäs, P. 2009. Suomen kalliomaalausten merkit, kalliot kuvakentät ja kuvamerkitykset. Jyväskylä, s. 19, 21, 23–24, 26–27, 33–34, 48–57, 69, 74, 79, 81, 83–86,91–92, 96, 100, 103, 109, 200, 208–250, 252, 257. 259–261.
Lahelma, A. 2008. Touch of Red. Archaeological and Ethnographic Approaches to Interpreting Finnish Rock Paintings. Iskos 15, s. 21, 24–25, 28, 55, 267–268. 55.
Taavitsainen, J-P.1979. Suomussalmen Värikallio, kalliomaalaus Nämforsenin ja Itä-Karjalan kalliopiirrosten välissä. Kotiseutu3–4/1979, s. 109–117.
Kommentit