Kesällä kenttätöissä. Inkoon Kärrängenin viikinkiaikaisen röykkiön kaivaus käynnissä. Kuva: Sirkka-Liisa Seppälä 2006, Museovirasto.
Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa arkeologisten kenttätutkimusten käytäntöjä, jotta kenttätöiden ja niiden tulosten vertailu ja laadun arviointi olisi mahdollisimman helppoa. Laatuohjeista vastaa Museovirasto ja ne on laadittu yhteistyössä arkeologian alan toimijoiden kanssa. Ohjeita päivitetään käyttäjiltä ja sidosryhmiä edustavalta seurantaryhmältä saadun palautteen perusteella. Laatuohjeet on julkaistu Museoviraston verkkosivuilla suomeksi ja ruotsiksi. Arkeologisten kenttätöiden laatuohjeet on tarkoitettu kaikille alan toimijoille ja niissä kuvataan myös kenttätyön osapuolien keskinäisiä rooleja, tehtäviä ja vastuita. Kenttätöiden tekijöiden ja viranomaisten lisäksi tärkeimpiin toimijoihin kuuluvat maankäyttö- ja rakentamishankkeita toteuttavat ja kenttätöitä tilaavat julkiset ja yksityiset tahot
Kenttätöissä tutkitaan yhteistä kulttuuriperintöämme
Kevät 2013 oli merkittävä suomalaisessa arkeologiassa, sillä silloin otettiin käyttöön Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeet. Ohjeita oli valmisteltu vuosia ja niiden tavoitteena oli luoda alalle yhteiset käytännöt, joita kaikki toimijat sitoutuisivat noudattamaan.
Arkeologisia kenttätöitä tehdään sekä maalla että veden alla. Tavallisimpia kenttätöitä ovat inventoinnit, joissa kartoitetaan tietyn alueen arkeologisia kohteita. Suurelle yleisölle tutumpia taas ovat kaivaukset, joissa arkeologisia jäännöksiä tutkitaan erilaisia kajoavilla menetelmillä. Kenttätöiden havainnot, löydöt ja tulokset muodostavat arkeologisen tutkimusten ja menneisyyttämme koskevien tulkintojen perustan.
Arkeologinen kulttuuriperintö on ainutlaatuista ja korvaamatonta lähdeaineistoa menneisyydestämme. Kaiken arkeologisen kenttätyön on noudatettava alan tutkimuseettisiä periaatteita, vastata työlle asetettuja tavoitteita sekä tuottaa olennaista ja luotettavaa tietoa tutkittavasta kohteesta. Arkeologisen kenttätyön arviointia ja seurantaa on pidetty tarpeellisena muun muassa eurooppalaista arkeologista kulttuuriperintöä koskevassa Maltan eli Vallettan sopimuksessa.
Laatutyö kuuluu kaikille
Kenttätöiden koskevien ohjeiden valmistelu aloitettiin Museovirastossa jo 2008. Valmisteluvaiheessa järjestettiin useita seminaareja ja työtapaamisia ja perustettiin verkkosivusto ja keskustelufoorumi. Laatuohjeita oli myös mahdollista kommentoida luonnosvaiheessa. Ensimmäinen versio tuli voimaan keväällä 2013, jonka jälkeen ohjeita on päivitetty 2014 ja 2016.
Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeiden määrittelyssä on pyritty tunnistamaan olennaiset arkeologista toimintaa ohjaavat tekijät ja kehittämistä vaativat asiat. Tavoitteena on, että kaikki osapuolet ottavat laatuohjeet huomioon omassa toiminnassaan. Laatutyön avulla on määritelty asiat, jotka Museovirasto tutkimuslupien myöntäjänä ja kenttätyön arvioijana edellyttää. Viime kädessä vastuu arkeologisten kenttätöiden yhteisten pelisääntöjen luomisesta ja noudattamisesta on kaikilla alan toimijoilla.
Laatutyö lähti käyntiin muutoksesta
Muinaismuistolain (295/1963) mukaan yleisten ja suurehkojen yksityisten maankäyttöhankkeiden edellyttämien arkeologisten kenttätöiden kustannuksista vastaa hankkeen toteuttaja. Museovirasto toteutti tällaiseen toimintaan liittyvät kaivaukset ja muut kajoavat tutkimukset vuoteen 2009 saakka. Tämän jälkeen alkoi muutosten aika, joka vaikutti monella tavalla alan vakiintuneisiin toimintatapoihin ja Museoviraston rooliin. Vuosia 2009–2011 voidaan pitää jonkinlaisena käännekohtana suomalaisen arkeologian kenttätyötä koskevissa käytännöissä.
Muutosvaiheen käynnisti vuonna 2009 apulaisoikeuskanslerin ratkaisu (20.7.2009, OKV/898/1/2007). Sen mukaan muinaismuistolakia (15 §) ei voida tulkita siten, että maankäyttöhankkeisiin liittyvät kiinteiden muinaisjäännösten tutkimukset tuli toteuttaa pääasiassa tai yksinomaan viranomaistoimintana, kuten Museovirasto oli siihen saakka tulkinnut.
Ratkaisu oli merkittävä, sillä se avasi kaikille arkeologisille toimijoille mahdollisuuden tarjota palveluitaan maankäyttöhankkeiden toteuttajille. Suomessa siirryttiinkin vuoden 2010 aikana valtion suorittamista kaivauksista tilanteeseen, jossa maankäyttöhankkeiden toteuttajat tilaavat kenttätyöt konsulteilta ja voivat kilpailuttaa työt liiketaloudellisin perustein.
Muutosvaiheen päätti 2011 toteutettu organisaatiouudistus, jossa Museoviraston arkeologinen toiminta jaettiin kolmeen osaan: viranomaistoiminta, arkisto ja arkeologiset kokoelmat sekä arkeologiset kenttätyöpalvelut ARKE. ARKE tekee kenttätöitä sekä virkatehtävinä että tilauksiin perustuvina toimeksiantoina.
Maankäyttöhankkeisiin liittyvät arkeologiset kenttätyöt perustuvat nykyisin prosessiin, jossa on kolme osapuolta: viranomainen, hankkeen toteuttaja/tilaaja sekä kenttätyön tekevä arkeologi. Museoviranomainen (asiantuntija, joka vastaa arkeologisesta kulttuuriperinnöstä Museovirastossa tai maakuntamuseossa) arvioi hankkeen vaikutuksia arkeologiseen kulttuuriperintöön. Arvioinnin perusteella päätetään, edellyttääkö hankkeen toteuttaminen arkeologisia tutkimuksia.
Jos viranomainen on todennut tutkimukset tarpeellisiksi, hankkeen toteuttaja maksaa tutkimuksista aiheutuvat kustannukset ja valitsee kenttätöiden tekijän. Kenttätyön tekijäksi valittu toteuttaa työn museoviranomaisen esittämien tavoitteiden mukaisesti ja laatii kenttätyöstä raportin, jonka museoviranomaiset arvioivat. Valmis raportti tallennetaan Museoviraston arkistoon. Arkeologisiin kohteisiin ja aineistoihin voi tutustua Museoviraston ylläpitämässä Kulttuuriympäristön palveluikkunassa www.kyppi.fi.
Kommentit