Suomen Tammen julkaisuista löytyy hyödyllistä ja edelleen ajankohtaista aineistoa kulttuuriperintökasvattajille. Kuva: Maire Mattinen.
Suomen Tammi -hanke oli tärkeä kulttuuriperintökasvatuksen vauhdittaja. Museoviraston ja Opetushallituksen vuonna 1998 käynnistämään projektiin liittyi myös ympäristöministeriö ja hanke jatkui kymmenen vuoden ajan. Alan verkostot kasvoivat ja Suomen Tammi avasi uusia mahdollisuuksia. Opetustyötä kehitettiin, koulut ja museot saivat tuoreita eväitä. Tuotettiin julkaisuja ja käynnistettiin projekteja. Kulttuuriympäristöstäkin innostuttiin ja toimijoiden määrä kasvoi.
Kulttuuriperintökasvatuksen ydintehtävänä on edelleen vastata haasteisiin, jotka liittyvät lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen tukemiseen sekä osallisuuteen kulttuurista ja yhteiskunnasta.
Suomen Tammen lehvästö kattoi valtavan toimijaverkoston
Museoviraston pääjohtaja Henrik Lilius ja Opetushallituksen ylijohtaja Aslak Lindström tekivät merkittävän päätöksen käynnistäessään Suomen Tammi –projektin 1998. Kahden viraston vahvuudet – kulttuurihistoriaan liittyvä tieteellinen lähestymistapa ja pedagogian osaaminen – valjastettiin kehittämään kulttuuriperintöopetuksen periaatteita, käsitteitä ja käytäntöjä. Projekti eteni Suomen Tammi+ -nimisenä ja ympäristöministeriön tultua mukaan (2002) hanke jatkoi toimintaansa laajana verkostona aina vuoteen 2008.
Suomen Tammi oli alusta lähtien valtakunnallinen hanke. Tukimateriaalia kulttuuriperintöopetuksen eri aihealueisiin tuotettiin yhteisvastuullisesti. Ohjelmiin osallistuivat myös Metsähallitus, Museoliitto ja joukko museoita, yliopisto opettajankoulutuslaitoksineen kuten myös oppilaitoksia opettajineen, koululaisineen ja vanhempainyhdistyksineen. Mukaan tuli järjestöjä, tiedotusvälineiden edustajia, taiteilijoita, käsityöläisiä sekä monia muita asiantuntijoita. Moniammatillinen toimijaverkosto takasi opetuksen, tutkimuksen ja hallinnon välisen vuorovaikutuksen. Käytännönläheisyys ja ruohonjuuritason toimijoiden kekseliäisyys ja arjen hallinta olivat hankkeen rikkaus. Kulttuuriperintöopetusta ei nähty vain taaksepäin katsomisena, vaan uuden luomiseenkin kannustettiin. Verkostoihin osallistuivat sellaiset ympäristökasvatuksen pioneerityön tekijät, kuin Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry, Arkkitehtuuri- ja ympäristökulttuurikoulu Lastu jne. Hyviä toimintamalleja haettiin mm. English Heritagelta ja Unesco-kouluilta. Maailmanperintökasvatus kulkikin alusta lähtien punaisena lankana kulttuuriperintökasvatuksen kehittämistyössä.
Satoisa Suomen Tammi
Suomen Tammi sisälsi vuosittain pari sataa oppilaitosten järjestämää pitkäkestoista tai lyhyempää hanketta eri puolilla maata. Pidettiin teematilaisuuksia, seminaareja ja muita tapahtumia, kuten Unesco -koulujen verkostotapaamisia. Aivan keskeistä oli opettajille järjestetty täydennyskoulutus. Sen kustannuksista vastasi pääosin Opetushallitus, yhteistyökumppanit osallistuivat sisältötuotantoon.
Suomen Tammen puitteissa tuotettiin näyttelyitä ja valtavasti erilaisia julkaisuja, artikkeleita ja nettiaineistoja. Oppi- ja ideakirjoja syntyi yhteensä 15. Kouluille ja eri toimijoille jaettujen julkaisujen painosmäärät olivat laajimmillaan 4000 kpl. Käytännönläheisiä, eri teemoja ja onnistuneita opetushankkeita esitteleviä lehtiä tuotettiin 13, ja niitä jaettiin tuhansin määrin kouluihin. Opettajat ja oppilaat saivat toisiltaan ideoita ja kannustusta. Kulttuuriympäristöt olivat tärkeässä roolissa. Järjestettiin kilpailuja, kokouksia, myönnettiin kunniakirjoja ja saatiin näkyvyyttä eri medioissa. Hankkeella oli jo varhain omat verkkosivustonsa.
Suomen Tammi versoo uusia taimia
Suomen Tammi nivoutui tärkeäksi osaksi rakennusperintöalan voimistunutta yhteistyötä ja Rakennusperintöstrategian (2001) toimeenpanoa. Samalla Euroopan rakennusperintöpäivien järjestäminen ja kulttuuriperintöopetus vahvistivat toisiaan ja monissa kouluissa päivien vietto vakiintui. Opetussisältöihin tuli mukaan niin rakennusperintökasvatusta kuin rakentamiseen liittyvää ammattiopetustakin.
Museovirasto arvioi, että museoiden ja koulujen konkreettinen yhteistyön laajentaminen sekä yhteisten toimintamallien luominen oli tärkeä anti. Samalla kulttuuriperintökasvatuksen asema vahvistui, tutustuttiin uusiin kumppaneihin ja sitouduttiin. Pienillä resursseilla saatiin paljon aikaiseksi ja hankkeet saivat hyvin julkisuutta eri tiedotusvälineissä. Museoviraston kulttuuriperintökasvatuksen strategia 2006–2010 sai sekin virikkeitä hankkeesta. Suomen Tammi oli loi pohjan tulevalle työlle, joka jatkuu menestyksekkäästi samojen toimijoiden kanssa. Museolehtorit järjestäytyivät 2005 Museopedagogiseksi yhdistykseksi. Suomen Tammen perintöä jatkamaan perustettiin Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry 2006.
Linkkejä ja lähteitä
Kulttuuria perinnöksi. Suomen Tammi – projektista verkostoksi 1998–2004. Raportti. Museovirasto, Opetushallitus, Ympäristöministeriö. Helsinki 2005. http://www.edu.fi/download/124539_raportti_1998_2004.pdf
Kulttuuriperintöopetus Opetushallituksen edu.fi -sivuilla
http://www.edu.fi/projektit/tammi/
Suomen Tammi: Ensimmäisen vaiheen raportti 1998–2008. http://www.edu.fi/download/124441_suomen_tammi_arviointiraportti_1998_2000.pdf
Suomen Tammi. Raportti verkoston toiminnasta 2005–2008. Opetushallitus, Museovirasto, Ympäristöministeriö. 2009. http://www.edu.fi/download/124538_raportti_2005_2008.pdf
Suomen Tammi Opetushallituksen sivuilla.
http://www.oph.fi/kehittamishankkeet/suomen_tammi
Suomen Tammi -julkaisut:
Oma koulu – tutki ja opi -kirja kulttuuriperintöopetukseen, 1999.
Esine elää. Toimitusryhmä Pekka Elo, Heljä Järnefelt, Seija Linnanmäki, Kirsti Melanko 2000.
Kulttuuriperinnön kauneus, hyvyys ja totuus. Toimitusryhmä Pekka Elo, Heljä Järnefelt, Seija Linnanmäki, Kirsti Melanko 2000.
Kulttuuriympäristö – tutki ja opi. Toimitusryhmä Pekka Elo, Heljä Järnefelt, Antti Kylliäinen, Marja Sahlberg 2000.
Maailmanperintö – tutki ja opi. Toimitusryhmä Pekka Elo, Hanna Kanninen, Riikka Salmelin, Petra Renvall 2001.
Oma koulu. Toimitusryhmä Pekka Elo, Inari Grönholm, Heljä Järnefelt, Seija Linnanmäki, Kirsti Melanko, Pauliina Rainio 2001.
Report, Third International Word Heritage Education Workshop. Editors Pekka Elo, Rosemarie Oei 2003.
Rakennettu kestämään – tutki ja opi. Toimittajat Seija Linnanmäki, Marja Sahlberg, Harri Hakaste, Heljä Järnefelt 2003.
Kulttuuri- ja luontoperintö – eheää oppimista. Toimittajat Pekka Elo, Mikko Laine 2003.
Museo oppimisympäristönä. Toimittaja Kalle Kallio, 2004.
Aikapolku – tehtävänä kulttuuriperintö. Toimittaja Hanna Lämsä 2004.
Kulttuuria perinnöksi, raportti. Toimituskunta Pekka Elo, Heljä Järnefelt, Eero Kaila, Antti Lönnblad, 2005.
Elävää kulttuuriperintöä – tutki ja opi. Toimitusryhmä, Pekka Elo, Heljä Järnefelt, Tommi Paalanen 2008.
Yhdessä oppimaan – opas monikulttuurisen kulttuuriperinnön opettamiseen. Toimittaja Marja Laine 2010.
Suomen Tammi. Raportti verkoston toiminnasta 2005–2008. Opetushallitus, Museovirasto, Ympäristöministeriö. 2009.
Kommentit