Rauman Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiökalmisto

Maailmanperintö on koko ihmiskunnan yhteistä omaisuutta ja pääomaa. Sen vuoksi myös sen vaaliminen ja suojelu on kaikkien maiden yhteinen asia. Maailmanperintösopimus on maailmanlaajuisesti tehty päätös ainutlaatuisen kulttuuri- ja luonnonperinnön vaalimisesta ja säilyttämisestä tuleville sukupolville.

Pääsy maailmanperintölistalle edellyttää, että kohteella on merkittävä yleismaailmallinen arvo ja sen tulee täyttää vähintään yksi kymmenestä valintakriteeristä. Sammallahdenmäen osalta komitea katsoi sen täyttävän kriteerit III ja IV. Ne perusteltiin seuraavasti.

• Kriteeri III (to bear a unique or at least exceptional testimony to a cultural tradition or to a civilization which is living or which has disappeared): Sammallahdenmäen röykkiöalueen katsottiin olevan poikkeuksellinen todiste siitä, millaisia yhteisöt olivat Skandinaviassa pronssikaudella.
• Kriteeri IV (to be an outstanding example of a type of building, architectural or technological ensemble or landscape which illustrates (a) significant stage(s) in human history): Sammallahdenmäen röykkiöhauta-alueen katsottiin olevan huomattava esimerkki pronssikauden hautaustavoista Skandinaviassa.

Pääsyä maailmanperintölistalle edelsi kuitenkin pitkä valmistelu. Ensimmäisen kerran Sammallahdenmäki mainittiin ehdokkaana jo vuonna 1991, jolloin listalle merkittiin Suomen kaksi ensimmäistä kohdetta, jotka olivat Suomenlinna ja Vanha Rauma. Sammallahdenmäen osalta valmistelua ei tuolloin vielä kuitenkaan tehty perusteellisesti, eikä esimerkiksi kohteen hoitoa oltu vielä aloitettu. Hoito aloitettiin vuonna 1995 ja sen tavoitteena on Sammallahdenmäen röykkiöiden pitäminen paljaana kasvillisuudesta ja säilyttää näkyvyys röykkiöltä toiselle. Lisäksi näkymä alueen länsipuolella olevalle Saarnijärvelle, joka on muinaisen merenlahden jäänne, pidetään mahdollisuuksien mukaan avoimena.

Vuonna 1998, jolloin maailmanperintökomitean edustaja saapui paikalle arvioimaan kohteen potentiaalia, olivat Museoviraston toteuttaman säännöllisen maisemanhoidon vaikutukset jo selvästi näkyvissä. Alueen luontaista polkuverkostoa oli parannettu ja mm. ensimmäiset esitteet olivat jaossa. Maailmanperintökomitea kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että maisema vaikutti autenttiselta, eikä kaukomaisemassakaan ollut näkyvissä sellaisia elementtejä, joita siellä ei olisi voinut olla jo yli kolmetuhatta vuotta sitten. Kun hautaaminen alkoi Sammallahden mäellä, oli paikka vielä ollut merenrannalla. Maankohoamisen johdosta rannikolle on nykyisin matkaa noin kaksikymmentä kilometriä. Muinaisen maiseman voi kuitenkin vielä hahmottaa, Sammallahdenmäki ympäristöineen muistuttaa kovasti sisäsaaristolaismaisemaa avokallioiden ja mäntyvaltaisten metsäaleuiden vaihdellessa katsojan horisontissa.

Kun Sammallahdenmäki otettiin maailmanperintölistalle, se tunnettiin erityisesti laajana ja monimuotoisena pronssikautisena muinaisjäännöksenä. Alueelta tuolloin tunnetut 33 hautaröykkiötä edustivat lähes kaikkia Suomen alueella pronssikaudella käytössä olleita hautatyyppejä. Käsityksemme alueen monimuotoisuudesta on kuitenkin tuosta ajasta vielä laajentunut. 2000 luvulla tehdyt inventoinnit, kaivaukset ja muut tutkimukset toivat pronssikautisen asutuksen lisäksi esiin myös rautakautisen vaiheen. Aluetta on käytetty hautapaikkana ainakin vielä rautakauden alkupuolella niin kutsutulla esiroomalaisella periodilla, mutta mäen lounaispuolelta on sen lisäksi löydetty niin kutsuttu Huilun rautakautinen asuinpaikka (ajoitus noin 360–30 eKr.). Nykyisin tiedetään myös se, että aikoinaan pelkästään pyytämällä ja metsästämällä elantonsa saaneen yhteiskunnan jäsenet ovat jo noin kolmetuhatta sitten myös tainneet viljelyn.

Alueella käy vuosittain vähän vaille kymmenen tuhatta matkailijaa. Isohko osa paikalle saapuvista turisteista tulee maamme rajojen ulkopuolelta. Alueeseen voi myös tutustua virtuaalisesti täällä.