Kun muinaisjäännösten hoito alkoi Uudellamaalla

Muinaisjäännösten hoidolla sinänsä oli pitkä historia. Esimerkiksi Museovirastoa edeltänyt Muinaistieteellinen toimikunta oli jo hoitanut monenlaisia kohteita. Hoito ei kuitenkaan ollut kovin järjestelmällisesti suunniteltua. 1800-luvun lopulla esimerkiksi Korsholman ja Raaseporin linnan kunnostushankkeiden yhteydessä tehtiin erilaisia hoitotoimia. 1900-luvun taitteessa Porvoon Isolla Linnanmäellä korjattiin eroosiovaurioita ja ehkäistiin uusien syntymistä kulunohjauksen avulla. Lisäksi esimerkiksi Sipoon Sibbesborgin linnapaikan valleille istutettiin 1900-luvun alkupuoliskolla tammia, koska niiden katsottiin kuuluvan arvostettuun kohteeseen.  

Uudellamaalla yhdeksi keskeiseksi hoitokohteeksi vakiintui Brobacka nykyisen Raaseporin Karjaalla. Se sijaitsee Lepinjärven länsipuolella kahdella metsäisellä mäellä. Mäiltä avautuu maisema ympäröiville peltoaukeille ja järvelle. Brobackassa on nähtävissä erilaisia historiallisen ajan asutuksen jäännöksiä, jotka ajoittuvat ainakin noin 1600-luvulta 1940-luvulle. Niihin lukeutuvat kiviröykkiöt, uunirauniot, peltopalstat, ojat, peltoterassit ja rakennusten perustukset.

Kaivaushavaintojen perusteella Brobackan eteläisellä mäellä on merkkejä myös Kristuksen syntymän aikaan ajoittuvasta asutuksesta tai maan raivaamisesta. Myöhemmin rautakaudella noin 400–600 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen sinne haudattiin vainajia. Hautaukset tehtiin kahteen isoista kivistä rakennettuun nelisivuiseen latomukseen, jotka sijoittuvat mäelle kallion laelle. Vielä 800 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen toiseen hautalatomuksista laitettiin pyöreä solki, nk. Karjaan solki. Se on tulkittu kiveykseen sijoitetuksi uhriksi.  

Brobacka on arkeologisten jäännösten lisäksi arvokas luontonsa vuoksi. Brobackan eteläisellä mäellä on pähkinälehto, joka on suojeltu luonnonsuojelulailla. Kaivauslöytöjen perusteella vaikuttaa siltä, että pähkinää hyödynnettiin Brobackassa jo Kristuksen syntymän aikaan. Vanhan torpan kivijalan luona kukoistavat puolestaan erilaiset koriste- ja hyötykasvit. Lisäksi mäkien välissä on maakunnallisesti arvokkaaksi arvioitu perinnebiotooppi. Se muodostuu kalliokedosta ja kedosta. Perinnebiotoopilta löytyy monia arkeofyyttilajeja eli menneisyyden ihmistoiminnasta kertovia kasvilajeja. Näitä ovat esimerkiksi mäkikaura (Avenula pubescens), pölkkyruoho (Arabis glabra) ja jänöapila (Trifolium arvense).

Brobackan hoitoa aloitettaessa alueen menneisyys ja nykytila selvitettiin monin tavoin. Sen perusteella tehtiin hoitosuunnitelma. Suunnitelmassa huomioitiin sekä kulttuuriin että luontoon liittyvien arvojen säilyttäminen. Avoimet alueet olivat kasvamassa umpeen ja pähkinälehto kuusettunut. Sen vuoksi hoito aloitettiin vesakon poistolla, niitoilla ja varovaisella kuusen poistolla. Peruskunnostuksen jälkeen saavutettua tilaa ylläpidettiin vuosittaisella täydentävällä raivauksella ja niitoilla. Hoidon vaikutuksia seurattiin silmin havainnoinnin lisäksi kasvillisuuskartoituksilla. Hyönteislajistoa tutkittiin erillisellä suuperhoskartoituksella.  

Hoidon lisäksi Brobackaa kehitettiin yhteistyössä karjaalaisten sidosryhmien kanssa nähtävyyskohteena. Järvenrannan luonto- ja muinaisjäännöskohteiden välille muodostui Lepinjärven kulttuuripolku. Paikasta tuli suosittu virkistäytymispaikka, ja kesäisin siellä voi nähdä luonnon- ja maisemien ihailijoiden lisäksi vaikkapa maisemamaalarin. Museovirasto on asentanut paikalle opastaulut. Lisäksi paikkakuntalaiset ovat järjestäneet paikalle mobiiliopastuksen. Näin rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös, suojeltu pähkinälehto ja arvokas perinnebiotooppi muodostavat nähtävyyden, jossa paikkakuntalaiset ja kauempaakin saapuvat voivat nauttia yhteisestä perinnöstämme.  

Yhteiskunnan muuttuessa Museoviraston rooli muinaisjäännösten hoidossa on vaihtunut toteuttajasta hoidon ohjaajaksi ja valvojaksi. Sen vuoksi Museoviraston Brobackassa tekemä käytännön hoitotyö päättyi vuonna 2009. Kohteen hoidosta vastuulliset ovat tämän jälkeen muuttuneet muutamaan otteeseen. Museoviraston kanssa sopimalla ja maanomistajan luvalla muinaisjäännöksiä hoitavatkin nykyään eri puolilla Suomea jo monenlaiset toimijat. Joissakin tapauksissa hoitohankkeille on mahdollista myöntää Museovirastosta rahallista avustusta. Hoito on tärkeä osa yhteisen perintömme säilyttämisen edestä tehtävää työtä, johon kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan.