Hylkylöytö meriarkeologian alkuajoilta

Kun Merenkulkulaitos teki väylänparannusta varten kaikuluotausta Kotkan edustalla, havaittiin Lehmäsaaren ja Havourin välillä erikoinen kohouma merenpohjassa. Kotkan kaupunki lähetti lokakuussa 1948 kypäräsukeltajan tarkastamaan havaintoa. Noin 17 metrin syvyydessä lepäsi sukeltajaan valtavan vaikutuksen tehnyt yli 40 metriä pitkä puurunkoinen vanha alus, joka aseistuksesta päätellen oli sotalaiva.

Hylky tiedettiin tutkimatta kuuluisan Ruotsinsalmen meritaistelun tapahtumiin liittyväksi. Kotkan edustalla käytiin Ruotsin ja Venäjän välisen Kustaa III:n sodan yhteydessä meritaistelut vuosina 1789 ja 1790. Näistä jälkimmäinen oli Ruotsin merisotahistorian loistavimpia voittoja. Venäläiset menettivät tuhansia miehiä ja yli 50 laivaa uponneina ja sotasaaliiksi otettuina. Ruotsin tappiot jäivät huomattavasti pienemmiksi. Yksi taistelun keskeinen tapahtuma oli fregatti St.Nikolain uppoaminen miehineen kaikkineen. Hylky löytyi alueelta, jossa meritaistelu oli ollut kiivaimmillaan ja jossa venäläisten suurimmat alukset muodostivat taistelulinjan keskustan.

Hylyn löytyessä meriarkeologinen tutkimus oli Suomessa tuntematonta ja yli sata vuotta sitten uponneet laivanhylyt muinaisjäännöksiksi määrittelevä muinaismuistolaki tuli voimaan vasta 1963. Suurenmoinen merilöytö herätti innostusta ja hylky haluttiin saada kokonaisena nähtäville. Kesän 1949 nostoyritys epäonnistui; kiinnittämällä vaijerit hylyn keulaan ja vetämällä hylkyä ylös ruoppausaluksen avulla onnistuttiin vain murtamaan hylyn runkoa. Löytymisen jälkeisinä vuosina hylystä nostettiin keulakuva, peräsin, kaksi mastoa, vinssilaite sekä paljon erilaisia käyttöesineitä, aseita ja miehistön henkilökohtaisia tavaroita. Isoja rakenneosia sijoitettiin hylkypaikan lähelle Varissaareen ja pienempiä esineitä Kotkaan museoon. 1950-luvun mittaan merihistoriasta ja vanhoista hylyistä kiinnostuneet harrastajasukeltajat, joiden toimintaa kevytsukelluslaitteiden kehittyminen helpotti, paikansivat Ruotsinsalmen meritaistelualueen ympäristöstä muitakin hylkyä.

1960-luvun alussa Museoviraston edeltäjä Muinaistieteellinen toimikunta heräsi huomaamaan historiallisten hylkyjen merkityksen. Ruotsinsalmen taistelualueen tutkimuksia varten perustettiin Ruotsinsalmi-komitea, jonka puheenjohtajana oli valtionarkeologi Nils Cleve. St.Nikolai -hylyn tutkimusta 1961 voidaan pitää meriarkeologian merkittävänä tapahtumana, koska tuolloin aloitettiin hylyn järjestelmällinen mittaaminen ja piirtäminen eikä keskitytty pelkästään esinenostoihin. Hylky jaettiin köysien avulla sektoreihin, joiden avulla kokonaisuutta alettiin dokumentoida pala palalta.

St.Nikolai -hylyn tutkimuksista 1960-luvun alussa alkoi meriarkeologisen tutkimuksen aktiivinen kehitysvaihe, jossa museoväki ja sukeltajat tekivät tiiviisti yhteistyötä. Hylystä tehtiin pienoismalli tutkimusten suunnittelun avuksi. Kokeiltiin ja kehitettiin meriarkeologisen kenttätyön välineitä, kuten vedenalaista valaistus- ja kameratekniikkaa sekä mittalaitteita kaarevien kylkien mittaamiseksi. Esineitä nostettiin pyrkien nyt kirjaamaan ylös esineiden löytöpaikat hylyssä. Vettyneen materiaalin konservointimenetelmiä kehitettiin. Hylkymittausten avulla tehtiin laivan rekonstruktiopiirrosta, koska venäläisten sotalaivojen piirroksia ei ollut käytettävissä; venäläiset arkistot laivapiirroksineen alkoivat avautua tutkijoiden käyttöön vasta 1980-luvulla. St.Nikolai -tutkimusta saatiin esille myös kansainvälisesti, kun 1968 Muinaistieteellisen toimikunnan yhteyteen perustun meriarkeologisen toimiston johtaja Christoffer H. Ericssonin artikkeli hylystä löytyneistä navigointivälineistä julkaistiin International Journal of Nautical Archaeology -lehdessä 1975.

St.Nikolai -hylyllä tehtiin tutkimusta vielä 1980-luvulla, jolloin Kotkaan suunniteltiin erikoismuseota Ruotsinsalmen meritaisteluista. Museosuunnitelma ei toteutunut. Nykyisin hylyn erilaisten tutkimusvaiheiden aineistoa on esillä Kotkassa Merikeskus Vellamossa sekä Suomen merimuseossa että Kymenlaakson museossa.