Kuvakaappaus aineettoman kulttuuriperinnön wiki-sivustolta.
Mitä yhteistä on aavetarinoilla, tukkilaiskisoilla ja keppihevosharrastuksella? Entä joogalla, belgialaisella olutkulttuurilla sekä flamencolla? Kaikki nämä ovat esimerkkejä aineettomasta elävästä kulttuuriperinnöstä, ensin mainitut Suomen Elävän perinnön wikiluettelosta ja toiset kansainvälisiä esimerkkejä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisestä luettelosta.
Aineeton kulttuuriperintö on suhteellisen tuore tulokas kansainvälisessä kulttuuripoliittisessa keskustelussa. Sen sijaan aineellista kulttuuriperintöä on kansainvälisellä tasolla suojeltu aktiivisesti jo pidemmän aikaa eri sopimusten valossa.
Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 2013 ja Museovirasto vastaa sopimuksen kansallisesta toimeenpanosta. Sopimuksen tarkoituksena on edistää aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamista ja vaalimista. Elävä kulttuuriperintö voi olla mm. käsityötaitoja, suullista perinnettä, esittävää taidetta, sosiaalisen elämän käytäntöjä ja juhlamenoja tai luontoon liittyvää tietotaitoa.
Sopimusta toteutetaan Suomessa laajan sidosryhmäjoukon kanssa. Elävästä perinnöstä on järjestetty lukuisia seminaareja ja keskustelua on käyty eri puolilla Suomea. Tärkeä työkalu ovat elävän perinnön ringit, monialaiset toimijaverkostot, jotka vievät Unescon sopimuksen toimeenpanoa eteenpäin omalla toimialallaan. Ringit toimivat koordinoivina solmukohtina, joissa alan perinteen harjoittamisesta, siirtämisestä, koulutuksesta, tutkimuksesta, dokumentoinnista ja tallentamisesta vastaavat toimijat voivat kohdata.
Tähän mennessä on perustettu käsityörinki, luontorinki sekä kansanmusiikin ja -tanssin rinki viemään Unescon sopimuksen toimeenpanoa eteenpäin omilla toimialoillaan. Ringeissä on järjestetty tapahtumia, seminaareja sekä näyttelyitä. Alkuvuodesta 2016 ilmestyi myös verkkojulkaisu Itsetekemisen perinne - käsityöt elävänä kulttuuriperintönä. Vastaavia julkaisuja on tulossa myös muille elävän perinnön aloille.
Tärkeä osa sopimuksen toteutusta on Museoviraston perustama Elävän perinnön wikiluettelo, johon on keväästä 2016 alkaen kerätty yhteisöjen ja ryhmien kirjoituksia elävästä perinnöstään. Wikiluettelossa on tällä hetkellä lähes 70 esittelyä, joista 10 liittyy hyviin käytäntöihin. Esittelyjen taustalla on yli sata tahoa, yhdistystä ja harrastusporukkaa.
Maaliskuussa 2017 wikiluettelosta avautuu haku Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Tämä on seuraava vaihe luetteloimisen prosessissa, jossa mennään syvemmälle pohdintoihin aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Kansalliseen luettelo otettavista kohteista päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Kansallisesta luettelosta on mahdollista tehdä ehdotuksia Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. On mielenkiintoista nähdä, minkälaista elävää perintöä tulevina vuosina halutaan muulle maailmalle Suomesta esitellä.
Kommentit