Historia kaupunkimaan alla – Keskiajan kaupungit -hanke

Hanke liittyi Ruotsin Riksantikvarieämbetet -viraston, Suomen Museovirastoa vastaavan valtiollisen elimen, 1976 käynnistämään kunnianhimoiseen hankkeeseen maan keskiajalla perustettujen kaupunkien arkeologisen aineiston luetteloimiseksi. Taustalla oli arkeologien ja antikvaaristen viranomaisten ja kenttäarkeologien huoli siitä verraten kaoottisesta tilanteesta, johon kaupunkiarkeologisen tutkimuksen kanssa oli jouduttu.

Kevättalvella 1979 hanke piti Sigtunassa kokouksen, jossa tarkasteltiin kuluneiden kolmen vuoden aikaansaannoksia. Siihen kutsuttiin myös Museoviraston pääjohtaja, valtionarkeologi C. J. Gardberg ja Turun maakuntamuseon johtaja Knut Drake.

Jo kotimatkallaan suomalaiset osanottajat sopivat yrittävänsä parhaan mukaan käynnistää samanlaisen hankkeen, Ruotsin hankkeen sisaren, joskin tiedossa oli tarvittavien varain saamisen ongelma ja Museovirastossa lisäksi ajattelun vanhoillisuus. Valmistelutyöt käynnistettiin Helsingissä ja Turussa samana vuonna.

Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin Porvoo, jossa keskiaikaisen kaupungin hahmo oli (ja on edelleen) helppo tunnistaa, samalla kun sen säilynyttä rakennuskantaa ja asemakaavaa oli muun muassa Gardberg tutkinut huolellisesti. Työ alkoi arkistojen ja kirjallisuuden perkaamisella syksyllä 1979, kun taas johdonmukaisten kenttähavaintojen aika oli seuraava vuosi. Tulokset ilmestyivät ensimmäisenä numerona Museoviraston julkaisusarjassa vuonna 1981.

Vaikka työ oli eräin osin harjoittelua, mikä helposti näkyykin verrattaessa sitä seuraaviin julkaisuihin, olivat tulokset erittäin antoisia esimerkiksi karttamateriaalin analyysin kautta tekstiin muotoiltujen tulkintojen kautta. Työn jälkeen tiedettiin kohtuullisen hyvin, millä alueilla arkeologisesti kiinnostava maaperä oli tuhoutunut, mutta vastaavasti myös se mihin alueisiin kannattaa tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Maaperän korkeustutkimuksissa taas hahmottui kaupungin ja sen lähiympäristön asema keskiajan alkupuolella: saatiin välineitä ymmärtää kaupungin paikan valinnan taustalla olleita syitä.

Seuraavissa kaupungeissa Raumalla ja Naantalissa saavutetut tulokset olivat huomattavasti monipuolisempia ja syvempiä. Turussa puolestaan maakuntamuseon tutkijat tekivät huomattavan laajan raportin kaupungin monipuolisesta aineistosta.

Uskaltaa empimättä sanoa, että Keskiajan kaupungit -hanke muodosti pohjan Suomen johdonmukaiselle ja systemaattiselle kaupunkiarkeologiselle tutkimukselle. Arkeologian ammattilaiset alkoivat sen jälkeen vähitellen selkeämmin ymmärtää kaupunkien luonteen asuinpaikkoina siinä mielessä kuin kivikautisten asuinpaikkojen olemassaolo oli tunnistettu jo 1800-luvun lopussa. Merkitystä ei loppujen lopuksi ollut sillä, kuinka laajoja ja monimuotoisia kaupungit ovat puhumattakaan kulttuurikerrosten paksuudesta tai vielä tänäkin päivänä olemassa olevista ilmiöistä, kuten katulinjaukset ja kaupunkikirkko. Paikkoja ihmisten asua ne olivat yhtä kaikki.

Äkkiä ajattelullinen muutos ei tapahtunut. Turussa kehitys oli nopeinta ja syvintä, mutta sillä onkin Suomen oloissa poikkeuksellisen vahvat ja syvät arkeologian tutkimuksen juuret. Sen sijaan Porvoossa, Raumalla ja Naantalissa julkaisuilla oli aluksi enemmän tai vähemmän piilevä voima.

Keskiajan kaupungit -hankkeen yksi verrattomia hedelmiä oli se, että myös niitä hiukan nuorempien kaupunkien arkeologinen merkitys havaittiin. Ensimmäisenä lähti liikkeelle Helsingin kaupunginmuseo. Niin sanotun Vantaan Helsingin suhteen kasvoi hanke, jonka linjaukset seurasivat Keskiajan kaupungit hanketta. Sen tuloksena syntyikin Vaasa-ajan kaupungit -sarjan ensimmäinen osa. Eteenpäin vievät voimat olivat näin muodostuneet tai ainakin muodostumassa. Niinpä 1990-luvulla hanke jatkui valtakunnallisena mutta edelleen Museoviraston vastuulla niin Vaasa-ajan kuin 1600-luvun kaupunkien osalta.

1900-luvun kolme viimeisintä vuosikymmentä olikin arkeologisen kaupunkitutkimuksen voimakkaan nousun aikaa, erikoisesti hankkeen Keskiajan kaupungit ansiosta. Aikanaan, 1990-luvun alussa, se osaltaan auttoi ottamaan ensimmäisiä varovaisia askelia keskiaikaisen maaseudun asuinpaikkojen tutkimiseksi.